Tultiin tänään takaisin Poconos-vuorilta muutaman tunnin ajomatkan päässä täältä. Piti päästä vähän tuulettamaan aivoja, kun kerrankin sain neljä päivää vapaata töistä. Perjantainen menomatka oli yhtä tuskaa, koska juututtiin ruuhkaan (tietenkin piti lähteä viikonlopun viettoon yhtä aikaa kaikkien muiden kanssa), minkä takia siirryttiin ajamaan pikkuteitä vain huomataksemme, että sehän se vasta on hidas tapa liikkua, joten jouduttiin takaisin moottoritielle, joka onneksi veti jo paremmin. Kun sitten jotenkin onnistuttiin löytämään meidän Mountain Springs Resort, joka on todella onnistuneesti piilotettu keskelle metsää, oli aikaa istua puoli tuntia järven rannalla ennen pimeää. Mutta se oli sen arvoista. Olkoonkin, että kyseessä oli vain pieni tekojärvi, se ehdottomasti helpotti koti-ikävää, samoin kuin tämän reissun ensimmäiset koivut. Lämmitti sydäntä kovasti.

Aamulla haettiin souturetkeä varten toimistolta pakolliset pelastusliivit, jotka heitettiin mäkeen heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Joe souti meidät keskelle sitä pientä tekojärveä ja syötiin brunssimme (leipää, juustoa, mansikoita, vesimelonia nam), minkä jälkeen sain vihdoinkin kaiken mankumisen jälkeen soutaa venettä. Tai siis ainakin sain tilaisuuden yrittää. Eihän siitä mitään tullut. Veivasin niitä airoja hyvin sinnikkäästi aina täysin Joen ohjeiden vastaisesti, ja siinä pyorittiin sitten pientä ympyrää hetki ennen kuin ei liikuttu enää ollenkaan. Näin parhaaksi luovuttaa.

Näin se kuuluu tehdä.

Näin minä sen tein.

Brunssi.

Kun selviydyttiin rantaan asti ja uitiin pieni rundi uimarannalla, päätettiin lähteä Bushkill Fallsiin, isoon metsäiseen puistoon, jossa voi kierrellä tunteja katsomassa vesiputouksia. Tietysti juututtiin jälleen kerran ruuhkaan, ja perilläkin oli populaa kuin pipoa. Sisäänpääsymaksu $ 9 /hlö, ja kun päästiin Main Fallsin ohi ja sinne keskelle metsää, mistä piti jatkaa Bridal Veil Fallsille, nähtiin kyltti, jossa kerrottiin vaelluksen olevan hyvin pitkä ja hyvin jyrkkä ja että putoukset ovat pienet ja kuivana aika siellä on vain hyvin vähän vettä. Kun nyt on tällainen huonokuntoinen apina, niin päätettiin suosiolla pysähtyä hetkeksi siihen purolle ja painua sitten kotiin. Paitsi että takaisin päin matka oli pelkkää ylämäkeä. Portaita joku tuhat. Ja tänään on pohkeet kuoleman kielissä. Illalla nautittiin vielä maittava illallinen lähiravintolassa, jossa meidän tarjoilija oli ehkä ekaa päivää töissä ja vaan naureskeli hermostuneesti koko ajan.

Kiitos honey, kun toit mut tänne.

Main Falls

Valkoinen skandinaavi ja metsäpuron vesi.

Tänään heräiltiin ja haettiin aamiaista Reeders Expressistä, jossa omistaja/pääkokki veteli röökiä kaksi sekuntia ennen meidän tilausta. Lepohetken jälkeen luovuttiin yhteistuumin polkuveneretkestä (johtuen edellispäivän maratoonista) ja sanottiin hyvästit Poconoille. Oli ihanaa päästä vähän luontoon ja ennen kaikkea pois talosta. Vielä kolmisen viikkoa töitä ennen lomaa, ja sitten se on jälleen uusi roadtrip edessä. Tällä kertaa suuntana ovat mm. Indianapolis sekä Chicago. Länsirannikko jäi unelmaksi, joka toteutetaan joskus toiste, tällä kertaa ei riitä rahavarat moiseen seikkailuun.

Mökki.