Kyseessä oli "pienen" poikamme, viitatkaamme häneen tässä vaikka kirjaimella O, ensimmäinen lentomatka. Ikää oli jo 7,5 kk, mutta toki hänellä oli ollut kahden maan passit hallussa jo muutaman kuukauden ikäisestä sekä Tallinnan-matka plakkarissa. Pieni maailmanmatkalaisemme on kahden vuoden ikään mennessä käynyt Suomen lisäksi kuudessa maassa kahdella mantereella. Irlannin-matka oli kuitenkin siis ensimmäinen lentokokemus, jota äiti tietysti kovasti jännitti. Vaippakassi oli kukkuroillaan välineitä, joilla toivoin voivani helpottaa kaikenlaista mahdollista hätää kuten korvakipua, nälkää ja tylsyyttä. Loppujen lopuksi kävi niin, että poika ei valittanut menosta lainkaan vaan oli oma hyväntuulinen itsensä koko muutaman tunnin lennon ajan. Pääsipä jopa tekemään tuttavuutta takanamme istuvan hiukan vanhemman tytön kanssa. Noustessa imetin, laskeutuessa O nukkui, joten edes tuteille ei ollut tarvetta. Onneksemme O ei vielä osannut kävellä; nykyään täytyy vanhempien käyttää mielikuvitustaan jo aivan eri tavalla, kun poika ei malttaisi pysyä paikoillaan lainkaan. Näin rennosti otettiin vielä Dublinin-lennolla:

 

 

Dubliniin saavuttuamme hyppäsimme suoraan Belfastiin suuntaavan bussin kyytiin. Kyseessä oli parin tunnin pituinen bussimatka. Meillä oli mukana Suomesta mukana tuotu turvaistuin, jonka kiinnitimme bussissa penkkiin ja myöhemmin sukulaisten autoon, joten ei tarvinnut pelätä pienen puolesta. Bussimatkakin meni oikein kivuttomasti, onhan tämä lapsi syntynyt reissaamaan. Belfastissa meitä odotti kyyti sukulaisten luo, jossa tutustuimme serkkuihin ja kissoihin ja lepuutimme jalkojamme. Vietimme Belfastissa kaksi yötä ja kaksi päivää, joiden aikana näimme mm. seuraavat nähtävyydet:

 

Näkymä Victoria Square Domesta

 

Belfast Ferris Wheel ja näkymä sen kyydistä.

 

 

Carrickfergus Castle

Nyyh, kaipaan tota tukkaa.

Carrickfergusin kaunis pikkukaupunki.

Parin päivän jälkeen hyppäsimme taas bussiin ja suuntasimme takaisin Dubliniin. Täällä asuimme kaverin kimppakämpässä, mitä itse vähän jännitin, kun kerran vauvan kanssa olimme matkassa. Pelkäsin että joko kämppikset pitävät vauvaa hereillä tai toisinpäin. Onneksi meidän kaverit osaavat valita kaverinsa, joten mitään ongelmia ei ollut. Dublinissa vietimme myös kaksi yötä ja kaksi päivää, eli hyvin pikainen reissu oli kyseessä. Tällaisia nähtiin Dublinissa:

Herbert Park ja kantoliina vähän pielessä...

Trinity College

Molly Malone ja selvästi mielellään kuvattavana oleva minä.

Temple Bar

Irlanti on tosi kaunis maa. Harmittaa paristakin syystä se, ettei voitu olla täällä pidempään. Irlantiin kun menee niin pitäisi ehdottomasti päästä katsomaan rannikkoa ja vaikka vuokrata auto, että pääsee kunnolla tutustumaan siihen smaragdinvihreään luontoon, josta Irlanti tunnetaan. Toki Belfast ja Dublin ovat silti tosi mahtavia kaupunkeja, ja paikalliset ihmiset ovat aivan ihania - ehkä se on se aksentti, joka tekee jokaisesta irlantilaisesta sympaattisen. Toinen syy tällaisen pikamatkan valitettavuuteen on se, ettei ehdi rauhassa tutustua ympäristöönsä. Jatkuva laukkaaminen paikasta toiseen ei varsinkaan huonosti nukkuvan, hampaita tekevän ja kävelemään opettelevan vauvan kanssa ole varsinaisesti mitään lomaa. O:kin oli matkan loppupäivinä jo silmiinpistävän väsynyt. Kaikki meni kuitenkin yllättävän hienosti, ja tämän reissun rohkaisemana en enää jännittänyt seuraavana jouluna edessä olevia mantereen ylittäviä lentoja Lontoon-välilaskuineen. Pienen kanssa on helppo lentää, kun ei stressaa ja jännitä liikaa vaan menee lapsen ehdoilla.

Seuraavaksi Islannin-matkan (tai oikeammin Reykjavikin) postaus, jossa voin ottaa enemmän kantaa siihen, miten lapsen kanssa pärjää pidemmänkin lennon. Tämä reissu on myös paremmin muistissa, joten toivottavasti saan vähän enemmän tekstiä itsestäni irti, tällä kertaa meni vähän kuvapainotteiseksi. Kyselkää toki lisää, jos on halua ja kiinnostusta kuulla yksityiskohtia!