Pilaan lukemisen ilon kaikilta heti alkuun paljastamalla, etta New York on huomattavasti enemman allekirjoittaneen mieleen talvioloissa kuin kesahelteilla. Toisaalta meidan kohdalle sattui todennakoisesti koko alkutalven kaunein ja lampotilan suhteen miellyttavin paiva, joten alkaa nyt pahasti tuomitko, jos itse joudutte keskelle New Yorkin pahimpia talvimyrskyja.

Saavuttiin siis New Yorkin JFK-lentokentalle torstai-iltapaivana puolisen tuntia myohassa noin kello 16.30, koska saaolot eivat olleet parhaat mahdolliset. Koneessa kuulutettiin jatkuvasti peruutetuista jatkolennoista, mille me vahingoniloisesti naureskeltiin koska eihan ne meita liikuttaneet. Kun lopulta paastiin koneesta ulos, jatko meni suht sujuvasti. Saatin molemmat menna rajan yli samassa jonossa, vaikka toinen meista luonnollisesti olisi paassyt nopeammin lapi toisessa jonossa. Ei janskattanyt yhtaan niin paljon kuin viimeksi, koska oltiin yhdessa siina kuulustelutilanteessa, joka ei sitten lopulta mikaan kuulustelu kylla ollutkaan. "Asutte siis sun vanhempien luona?" "Jes, nain on"  ja se oli siina.

Tarkoituksena oli toimia taloudellisesti ja siten etsia AirTrain ja lopulta New Yorkin metro, mutta koska Tytilla on nykyaan luottokortti, jonka laskut eivat koskaan loyda Tytin ovelle, niin paastin meidat palkahasta ja kruisattiin taksilla hotellille. Sori aiti. Saa oli todellakin tosi ankea, satoi vetta ja tuulikin oli aika ikava, joten kun paastiin hotellihuoneeseen, tiputettiin laukut kasista ja juostiin hakemaan lohduttavan herkullista pizzaa naapurista. Maailman parasta pizzaa. Tuhottiin iso pizza (mika Suomen mittakaavassa tarkoittaa jattiperhepizzaa) alle vartissa, minka jalkeen kaaduttiin sangylle. Kello oli puoli kahdeksan. "Mita sa haluut tehda tanaan?" "En mitaan". Puoli tuntia myohemmin oltiin molemmat taysunessa.

Jetlag on kuitenkin talla kertaa ollut paljon pahempi, joten younet jai New Yorkissa aika vahaisiksi. Herailin keskella yota enka pystynyt nukahtamaan uudestaan. Perjantaiaamuna herattiin sitten ennen seiskaa, Joe haki meille aamupalaa ja luettiin sanomalehtia kuten tylsan, vanhan pariskunnan kuuluukin. Kun vihdoin saatiin itsemme ylos sangysta, lahdettiin shoppaamaan ja katsomaan joulukuusta Rockefeller Centeriin. Luistelualue oli paljon paljon pienempi kuin mita olin odottanut, mutta kuusi oli todellakin mahtava. Saatiin pari kuvaa otettua ja jatkettiin matkaa. Kuten siis sanottua, kavely Manhattanin kaduilla oli talla kertaa paljon mukavampaa kuin viime kesana kun helteet huiteli neljassakympissa. Viileys tekee ilmasta raikkaampaa, ja kun perjantaina tosiaan oli kaunis ja aurinkoinen saa, niin tallustelu oli oikein kivaa. Kun saatiin Disney Storen ostoskierros loppuun (ei oo siistimpaa kauppaa maailmassa), haettiin maailman parasta kiinalaista ja syotiin lounaamme hotellilla ennen lepohetkea. Torkahdin siina hetkeks ja sitten olikin jo aika aloittaa valmistautuminen paivalliselle ja illan show'hun.

Saatiin siis osana joululahjaamme myos kolmen ruokalajin illallinen italialaisessa ravintolassa. Becco on pieni ja meluisa mutta niin autenttinen italiaanoravintola kuin Italian ulkopuolella voi olla. Tuli taas huomattua, miten asiakaspalvelu kasitetaan tassa maassa vahan eri tavalla kuin Suomessa. Tarjoilijoita oli varmaan enemman kuin asiakkaita (paikka oli siis kuitenkin taynna), ja jos jollain niista ei ollut kauhea kiire, ne tuli heti kysymaan milta ruoka maistuu, haluutteko lisaa viinia, tassa olis lisaa pastaa. Siella oli jopa tyontekija, jonka ainut tehtava oli ilmeisesti kertoa Italian ruoka- ja juoma-alueista tai muilla tavoin huolehtia asiakkaiden viihtyvyydesta. Ruoka oli tajuttoman hyvaa ja sita oli paljon. Ja sita sai lisaa. Jalkiruokalistakin naytti oikein miellyttavalta, mutta paatettiin kuitenkin siirtya hotellin viereiseen Ben & Jerry's -jalkkaribaariin, jossa vedettiin sen verta tuhdit annokset jotain Sundae Brownie Chocolate Specialia etten oo ihan varma meniko nimi oikein: iso suklaabrowniepala, jonka paalla iso pallo voipekaanijatskia, jonka paalla paljon lamminta suklaakastiketta, jonka paalla paljon saksanpahkinrouhetta. Vahemmastakin menee muisti.

Jotenkin onnistuttiin vatsoinemme raahautumaan korttelin paahan teatteriin, jossa nahtiin oman elamani ensimmainen Broadway-show. Eipa sen kokemuksen jalkeen voi oikein mitaan muuta show'ksi edes kutsua. Pelkastaan esiintyjien laulutaidot oli sen verran vaikuttavat, etta muistan kylla esityksen loppuikani. Ja Maija Poppanen tosiaan lensi lahestulkoon meidan syliin. Oli ihanaa.

Lauantaiaamua (eilen siis) tavattiin Joen suomalaistunut amerikkalaisystava, joka sattui vaimoineen olemaan Nykissa samaan aikaan kuin me. Syotiin tuhdit aamiaiset yhdessa ja jatkettiin sitten omia teitamme. Kavaistiin viela Joen kanssa NBC Storessa ostamssa yksi lahja ennen kuin palattiin hotellille pakkaamaan kamat kasaan. Bussi Philadelphiaan lahti ajallaan klo 13 ja oli perilla puol tuntia aikasessa koska kuski ajoi kuin hullu.

Kun vihdoin illalla paastiin talolle, tilattiin ensi toiksemme lisaa pizzaa, katottiin leffa ja painuttiin unten maille. Sain ekat kunnot younet ja nyt oon hyvinkin pitkalti hereilla.

Mikali myrskyt tasta laantuu niin huomenaamulla alkaa noin yhdeksan tunnin ajomatka Niagaran putouksille Kanadaan. Jos lunta kuitenkin tulee niin massiivisissa maarin kuin on lupailtu niin siirretaan lahto tiistaille. Mutta juuri nyt on oikein mukava olla lomalla.