New York on mahtava. Sieltä löytää parhaat vaatteet, kengät, ruoat. Ei se mitään, vaikka tulomatkalla ajaisi vähän vikaan ja autossa raikaisi syytökset puolin ja toisin. Kumpi mokasi, kenen syy, sä et tarkistanut, et säkään, sun syy, sunpas.

Meidän hotelli sijaitsi New Jerseyn puolella Secaucuksen kaupungissa. Saavuttiin ylimääräisten kilometrien, ympyröiden ja kirosanojen jälkeen hotellille sunnuntaina neljän aikaan iltapäivällä, eikä sitten enää jaksettu lähteä Manhattanille, joten vaatteidenvaihdon jälkeen hypättiin takaisin siihen liikkuvaan saunaan, jota myös autoksi kutsutaan, ja pinkaistiin Outlet-keskukseen. Aikaa jäi shopata ruhtinaalliset 30 minuuttia, mikä ei tosin haitannut, koska kaikki kaupat siellä oli ihan paskoja. Poistuttiin ja jatkettiin Route 17:n toiselle puolelle, mikä on sen verran uhkarohkea ylitys, että voidaan olla ihan tyytyväisiä että ollaan vielä hengissä. Ja me oltiin sentään autossa. Tosin en tiedä kumpi siinä osavaltiossa pelottaa enemmän, itse ajaminen vai Joen reaktiot, kun joudutaan kymmenennen kerran tekemään U-käännös, koska newjerseyläiset ei osaa kääntyä vasemmalle. Meidän piti mennä leffaan, mutta ei huvittanut vaan laiskotti, joten ostettiin vähän evästä viereisestä japanilaisesta ravintolasta. Siinä terassilla sitten yritettiin kaksin syödä nuudelikeittoa, ja aivan saletisti ne ravintolan työntekijät nauroi katketakseen meidän säälittäville syöntiyrityksille. Miten helkkarissa sellasta matokeittoa oikein voi syödä pienellä muovilusikalla ja joillain puutikuilla? Haluaisin tietää. Ja haluaisin tietää, miten on mahdollista, etteivät haarukat ole vielä ehtineet Aasiaan.

Maanantaiaamuna noustiin bussiin ja päästiin kivuttomasti Manhattanille. On se vaan melkoinen kokemus nousta sieltä bussiterminaalin uumenista keskelle sitä elämää ja meteliä, joka tunnetaan nimellä Manhattan. Käytiin aamiaisella jossain kuppilassa, minkä jälkeen hoksasin tarvitsevani uudet kengät. Löysin sellaset valkoset söpöt tennarit, jotka sukkien kanssa yhteensä maksoi 12 euroa. Voi hitto että on hienoa olla rikas eurooppalainen tässä maassa. Tavattiin sitten Joen suomalainen ystävä ja vaimonsa, joita siis sinne alunperinkin lähettiin tapaamaan, ja suunnattiin nokkamme kohti eteläistä Manhattania eli Wall Streetiä, Ground Zeroa ja ennen kaikkea Century 21:a, joka on koko kaupungin suurin Outlet-ostoskeskus. Mullahan meni hermot siihen tavara- ja ihmismäärään alta aikayksikön, mutta jotenkin onnistuin yhden paidan löytämään ja se oli sitten siinä. Käytiin syömässä ja juomassa Bar 89:ssa, jonka Unisex-vessojen ovet on läpinäkyviä - kunnes ne sulkee. Kun sen haan laittaa lukkoon, ovi sumenee niin ettei siitä enää näe läpi. Makeimmat vessat ikinä. Ja sikahyvää ruokaa. Ostin vielä uudelle kauniille veljentyttärelleni sekä isoveljelleen vähän kudetta (laitan postiin lähiaikoina) ja sitten hypättiin takaisin New Jerseyn bussiin. Kun New Yorkissa on käynyt kerran tai kaksi, mun mielestä siellä riittää ihan hyvin yksi päivä pällistelyyn ja shoppailuun. Liian iso mulle. Vaikka Times Square onkin joka kerta ihan yhtä älytön, mä en siinä kaupungissa kauhean kauan jaksa hengailla.

Muuten kuuluu töitä. Sain sosiaaliturvatunnuksen pikavauhtia, se saapui jo toissapäivänä, eli palkkaakin pitäis alkaa kohta saamaan. Mikäs sen hienompaa.